Skip to main content

Niilo Guttorm
0400 623 853

Lisätietoa

Osteopatia ja ortopedinen osteopatia

Ortopedisen osteopatian tarkoituksena on tuki- ja liikuntaelimistön toimintakyvyn palauttaminen ja/ tai ylläpitäminen. Normaalisti toimivan kehon tulee olla synkronissa eri rakenteiden välillä. Luiden, niiden välisten nivelien, lihaksien, nivelsiteiden ym. toiminta on normaalia, sekä näiden toimintoja palveleva hermotus, aineenvaihdunta ja veren kulkeutuminen tulee olla esteetöntä.

Osteopaatti pyrkii korjaamaan edellä mainituissa toiminnoissa ilmeneviä häiriötiloja. Ammatti-ihmisen apua tarvitaan arvioimaan myös niin sanottujen terveiden ihmisten tuki- ja liikuntaelimistön tasapainoa ja toimintaa. Erityisen tuloksellista tämä on urheilijoille ja kasvuiässä oleville. Näin toimien voidaan havaita syntymässä olevat häiriötilat riittävän ajoissa ja ryhtyä niiden vaatimiin vastatoimiin.

Ortopedisen osteopatian tärkeimmät osa-alueet ovat asiakkaan tutkiminen ja testaaminen, hoidon tarpeen määrittely, manipulaatio eli nivel- ja nikamakäsittely, mobilisointi eli liikehoito sekä tekninen hieronta.

Manipulaatio

Manipulaatiolla tarkoitetaan käsittelyä, jolla vapautetaan nivel tai nikama toimimaan sille kuuluvalla tavalla ja liikelaajuudella. Nivelten normaali liike, sekä staattisten, kireiden lihasten rentouttaminen on edellytyksenä liikkeiden suorittamisen lisäksi myös veren ja hermotuksen kulkeutumiselle kaikkiin kehon osiin ja elimiin.

Ihmisen kehon luut ja nikamat liittyvät toisiinsa nivelten välityksellä. Ortopedinen osteopaatti on erikoistunut erityyppisten nivelissä esiintyvien häiriötilojen hoitamiseen.

Mobilisointi

Mobilisoinnilla tarkoitetaan liikehoitoa, joka asiakkaalle annetaan, tai jonka hän suorittaa omatoimisesti.

Nivelet tarvitsevat liikettä lukkotilanteen purkamisen jälkeen ja on tärkeää, että ongelma-alueen nivelnesteiden ja veren virtaus saadaan ennalleen kudoksissa. Ne tuovat mukanaan ravinteita ja poistavat kuona-aineita. Mobilisointi palauttaa lihakset ja nivelsiteet normaalipituuteen ja mahdollistaa lukkiutuneen nivelen liikelaajuuksien parantumisen. Liikehoidolla elvytetään myös motorisen hermotuksen toimintaa.

Kohdistettu hieronta

Tekninen hieronta palvelee yleensä manipulaatiokäsittelyä. Ortopedinen osteopaatti tuntee hyvin tuki ja liikuntaelimistön rakenteiden sijainnin sekä niiden kiinnittymis- ja lähtökohdat. Hieronta on pystyttävä kohdentamaan tarkasti oikeasta suunnasta. Hieronnalla ei saa ärsyttää nivelalueella sijaitsevia limapusseja tai hermoja eikä luonnollisestikaan aiheuttaa lisävauriota mahdollisesti vammautuneelle alueelle.

Teknisen hieronnan käyttötarkoituksia ovat apujäykistymisien laukaiseminen, arpikudoksen ehkäiseminen, turvotusten poistaminen, aineenvaihdunnan lisääminen tai lihasten niin sanottujen triggerpisteiden käsitteleminen.

Tekninen hieronta on aina ongelmakeskeistä ei koskaan pelkkää yleishierontaa.

MSF-kuntoutus

(Mäkelän Sähköfysiologinen kuntoutus)

Menetelmällä tasapainotetaan elimistön eri toimintoja mm. sisäelinten, hermoston ja hormonituotannon toimintaa. Tasapainotus ulottuu keskushermostoon asti ja vaikuttaa myös solujen aineenvaihduntaan. MSF-kuntoutuksella vaikutetaan eri vaivojen perussyihin.

Laserhoidot avaavat aineenvaihduntaa ja poistavat kipua ja turvotusta. Sähköhoidot palauttavat hermoston toimintaa normaaliksi ja vähentävät kipua.

Erilaisista häiriötiloista

Vaivojemme syyt ovat yleensä useamman tekijän summa. Jopa tuki- ja liikuntaelinongelmissa on usein taustalla myös mm. ravitsemus ja psyykkiset tekijät. Ihminen on kokonaisuus – kaikki vaikuttaa kaikkeen. Tämän tosiasian vuoksi pyrimme kehittämään tietotaitoamme koko ajan kohti ihmiskehon kokonaisvaltaista ymmärtämistä.

Lonkkanivel

Nykyään yhä useampi ikääntyvä ihminen joutuu sinnittelemään ns. ”lonkkakuluman” kanssa.  Lonkkaa särkee ja liikkuminen on hankalaa kipujen vuoksi. Tutkimuksien tuloksena on löydetty lonkkanivelen nivelruston kulumat. Hoitona yleensä särkylääkkeet, tulehduskipulääkkeet, rustokudoksen toipumista edistävät lääkkeet ja jos ongelmaan liittyy lihaskipuja niin ehkä myös lihasrelaksantit.  

Tämä lähestymistapa lonkkaongelmaan on yllättävän kapea-alainen. Siinä oletetaan, että nivelruston ohentuminen aiheuttaa ongelman. Kriteerinä RTG-löydös, että nivelrusto on ohentunut ja mahdollisesti nivelen ympärillä näkyy myös luun uudismuodostusta. 

Yleisesti tiedetään, että nivelrustossa ei ole kipua aistivia hermopäätteitä, joten se ei voi särkeä. Ruston alaisessa luussa kipureseptoreita on, ja on ilmeistä, että jos rusto kuluu täysin puhki, nämä kipupäätteet aiheuttavat kipua. Usein ei onneksi vielä olla näin pahassa tilanteessa.

Lonkkanivelessä on muitakin kudoksia: nivelkapseli, nivelsiteitä, niveltä liikuttavia lihaksia, hermoja, verisuonia ja kaikissa näissä myös kipua aistivia hermopäätteitä.

Lonkkakulumaoireilu on siis mitä suurimmassa määrin muista kudoksista kuin itse kulumasta johtuvaa. Voidaan jopa väittää niin, että itse ruston rappeutuminen on vain yksi ilmentymä siitä, että nivelen toiminnallisuus on häiriintynyt. 

Tämä toiminnallisuuden häiriintyminen on ongelman perussyy. Itse prosessi, joka johtaa mm. rustovaurioihin, alkaa jo kauan ennen kuin ongelma tulee RTG-kuvista diagnosoitavaksi, poikkeuksena tietysti vammaperäiset ongelmat nivelessä.

Lonkkanivelen sisäiset rakenteet saavat ravintonsa valtimoilta, jotka joutuvat läpäisemään nivelen vahvat ja tiiviit nivelsiteet. Esim. vähentyneen ääriliikevenyttelyn johdosta nivelsiteet lyhenevät ja staattisoituvat ja täten kykenevät vaikuttamaan heikentävästi valtimoverenkiertoon nivelen sisäkudoksille. Seuraa hitaasti kehittyvä ruston rappeutuminen.  Itse nivelsiteet ja nivelkapseli lyhenevät / kutistuvat ja alkavat aiheuttaa kipua niveleen, kun ne joutuvat venytykselle elämän eri tilanteissa. Seuraa pakaralihaksiston suojajännitystä. Tämä puolestaan edelleen vähentää nivelen käyttöä. Aineenvaihdunta edelleen heikkenee.

Jo pitkäänkin jatkuneet ja ongelmalliset lonkkavaivat saadaan dramaattisesti paremmiksi palauttamalla nivelsiteiden elastisuus ja lihaksiston rentous. Kysymys ei siis ole nivelen perinteisestä traktiohoidosta, jossa nivelpintoja pyritään erottamaan toisistaan venytyksellä, vaan nivelsiteiden venyttämisestä täysin eri metodeilla.

Alaselkävaivat

Alaselkäongelmat ovat joukko eri syistä johtuvia vaivoja. Myös näissä pätee sama totuus, että eri kuvantamismenetelmät (RTG, magneetti) antavat tietoa vain hyvin kapealta osalta selän rakenteita ja toiminnallisuudesta eivät juurikaan mitään. Siksi on ehdottoman tärkeää, että niistä saadut löydökset korreloivat kliinisen tutkimuksen kanssa. Selkokielellä tämä tarkoittaa, että meillä iän myötä tapahtuu eriasteista rappeumamuutosta selkärangan eri osissa, mutta ne eivät välttämättä ole ongelmien syy.

Ihminen on toiminnallisuutta. Selkärangan osalta tämä tarkoittaa jokaisen nikamavälin vapaata liikkuvuutta jokaiseen sen liikesuuntaansa. On oikeastaan hyvin harvinaista, että meillä on täysin vapaasti toimiva selkäranka sen kaikilla tasoilla. Koska ranka on rakentunut niin useasta nikamasta, eivät joidenkin tasojen lievät toimintahäiriöt kuitenkaan vielä tee meistä selkävaivaisia. Näin siksi, että rangassa lähiniveltymät kykenevät kompensoimaan toisen tason liikkeen puutetta.
Vasta kun liikehäiriöt lisääntyvät liian suuriksi, ilmoittaa keho kivulla, että ranka on liiaksi pois tasapainotilastaan. Tämä aiheuttaa luonnollisesti myös muitakin oireita kuin selkäkipua; seuraa lihasjännityksiä, säteilyoireita, unettomuutta jne.

Selkäranka joutuu toimimaan myös tasapainottavana kehon osana, mikäli joku järkyttää tasapainoista asentoamme. Tästä on esimerkkinä esim. jalkojen pituuserot tai voimakas noidannuoli. Tällöin RTG-lausunnoissa ilmenee termi skolioosi. Skolioosi on yleensä seurannaisilmiö ja syy siihen on selvitettävä. Osa skoliooseista on jo ihmisen kasvuaikana syntyneitä ja niissä ranka on näin ollen muovautunut virheasentoon. Tällaisia rangan mutkia on enää mahdoton korjata, mutta siinäkin pätee sääntö, että kun jokainen taso toimii vapaasti, ranka palvelee parhaalla mahdollisella tavalla.

Lannerangassa yleisin ongelma on nikamien välisen jouston häiriintyminen. Yleensä se tapahtuu jäykistymisen suuntaan, mutta joskus myös yliliikkuvuuden suuntaan. Kuitenkin suurin osa yliliikkuvista liikesegmenteistä on kompensatorisia eli ne ovat joutuneet ottamaan myös viereisen aliliikkuvan tason joustoja harteilleen. Silloin on kyse pikemminkin hyvin liikkuvasta kuin yliliikkuvasta tasosta, joka korjaantuu aliliikkuvan segmentin joustojen palauttamisella. 

Kun alaselkäongelmia lähdetään hoitamaan, on ehdottomasti ensin poistettava segmentaalinen liikkuvuuden häiriintyminen ja vasta sen jälkeen on aika selän rasittamiselle ja jumppaamiselle. Onhan itsestään selvyys, että epätasapainoinen segmentaalinen jousto ei korjaannu massaliikkeillä. Tällöin helposti vain pahennetaan tilannetta – liikkuvat tasot tulevat edelleen joustavammiksi ja jäykät jäävät jäykiksi. Joustojen tasapainottamisen kautta rangan synkroninen toiminta palautuu ja se alkaa toimimaan tasapainoisesti. 

Selkärankaa liikuttavissa lihaksissa kuten muitakin niveliä liikuttavissa lihaksissa on kahdenlaisia lihaksia – raa´an työn tekijöitä ja synkronaatiota ylläpitäviä lihaksia.  Synkronaatiolihasten tehtävä on ohjata koko selkärangan nikamatornin harmonista liikettä, eivätkä ne missään tapauksessa ole nivelten liikkeen pysäyttäjiä (fixaattoreita).  Siihen tehtävään on lihaskudos aivan liian elastista kudosta. Fixaatio on nivelsiteiden ja nivelkapselien tehtävä. Lihaksiston harjoittamisen kautta varmistamme, että liikkuvat nikamavälit saavat liikettä myös normaalielämässä. Pitkään epänormaalissa joustossa olleiden liikesegmenttien lihakset eivät kykene tehtäväänsä niveltymän häiriintyneen tilan takia, oli sitten kyseessä liian jäykkä tai yliliikkuva liikesegmentti.

Noidannuolen eli äkillisen selän kiputilan (lumbaco acuta) mekanismina on juuri tuon synkronaation eli joka nikamavälin harmonisen liikkeen häiriintyminen jollain nikamatasolla, jolloin keho automaattisesti lukitsee kyseisen välin, jotta tason vaurioitumiselta vältyttäisiin.  Kyse on siis ohjautuvuusvirheestä, joka käynnistää reflexin. Tämä reflexi staattisoi nivelkapselin ja aiheuttaa tason lihaksiston voimakkaan krampinomaisen jännittymisen sekä paineen poiston lukkiutuneelta niveleltä, joka havaitaan voimakkaana pakkoasentona.  Yleensä keho rauhoittaa tilanteen parissa kolmessa viikossa ja särkylääkkeiden tai lihasrelaksanttien avulla saadaan toipumisaika joissain tapauksissa lyhenemään. Kyse on kuitenkin mekaanisesta tilasta, johon hoidonkin pitää olla mekaaninen, jos perussyy halutaan poistaa. Manipulaatiolla saadaan yleensä lukkoinen nivel avautumaan ja liikkeen avautumisen myötä aineen vaihdunta palautumaan ärtyneeseen niveleen. Turvotus ja ärtyneisyys häviävät yleensä parin kolmen päivän sisällä. Huomioitavaa on myös, että nikamalukot, joita ei ole manipuloitu auki, saattavat jäädä vajaatoimisiksi, vaikka luonto tilanteen rauhoittaa. Tästä seuraa helposti tilanne, että noidannuoli uusii sopivassa tasapainottomassa kehon liikkeessä. Myös liikesegmentin jäykistyminen eli nivelsiteiden ja –kapselin lyheneminen seuraa ajan myötä ja niinpä tuloksena on kroonisesti kipuileva selkä.

Toisinaan voidaan kroonisen selkäkipuilun historia johtaa jo nuorena tapahtuneeseen noidannuoleen. Lapsen selkä on hyvin elastinen ja lukkiutuneet liikesegmentit kyetään helposti kompensoimaan naapurisegmenttien hyvällä liikkuvuudella. Kuitenkin, jos häiriötila jää, on varmaa, että aikuisiällä se alkaa ilmoittelemaan itsestään. Vastaanotolla on aina silloin tällöin henkilöitä, jotka kykenevät varmasti kertomaan selkäkipujensa alun jo nuoruudessa tietystä tapahtumasta.

Ischiasongelmat ovat myös seuraus jostakin. Itse diagnoosi Ischias ei vielä kerro muuta kuin että ischias-hermo on ärtynyt. Pahimmillaan syynä siihen on välilevyn tyräytyminen lannerangan tasolla tai rappeumamuutoksista johtuva hermojen kulkureittien ahtautuminen.  Eli on syitä, joihin tarvitaan ortopedin tieto-taitoa. Kuitenkin ischiakseen on myös toiminnallisen häiriötilan aiheuttamia syitä. Voimakas nikamalukko lannerangassa voi aiheuttaa niin pahoja hermosärkyjä jalkoihin, että on mahdollista sekoittaa se esim. välilevyn tyrään. Myös pakaranseudun syvien lihasten krooniset jännitystilat voivat olla syy ischiasongelmiin monista muista toiminnallisista syistä puhumattakaan. Mikäli ei lannerangan magneettikuvauksessa selvästi pystytä toteamaan syytä ischiakselle, joka on myös kliinisillä tutkimuksilla varmistettava, on ongelmaa lähdettävä selvittämään toiminnallisen häiriötilan todennäköisyydestä. Tulemme taas samaan toteamukseen, että RTG-kuvauksen löydökset on aina kliinisesti varmistettava ennen kuin niillä on merkitystä ongelmaa diagnosoitaessa tai hoitoa suunniteltaessa.   

Niskavaivat

Niskaongelmat ovat jatkuvasti lisääntymässä ihmisten istumatyön lisääntymisen myötä.  

Istumatyön suunta on eteen alas. Tämä tarkoittaa, että koko vartalo suuntautuu myös eteen alas asentoon.  Ihminen käyttää silloin selkärangassaan nivelsiteiden aiheuttamaa asennon ylläpitoa, ns. kaarivoimia. Ranka on eteen taipuneena pääosin rangan takaosan nivelsiteiden ja –kapselien tuen ansiosta sekä lantio taakse kallistuneena. Jokainen tietää, että selkä suorana lihastyöllä pidetty asento ei kauaa kestä.  

Tämä asento on ok, mikäli sitä ei ylläpidetä päivästä toiseen. Pidemmän päälle vastaliike harjoituksen puutteesta alkaa jäykistyä ja tasapainotila selästä on menetetty.

Ajatellaan rintakehää keinuna, joka selän pyöristyessä painuu edestä alas sisään ja selän ojentuessa nousee edestä ylös ja ulospäin. Tähän keinumisliikkeeseen liittyy, että kun rintakehä painuu edestä sisään ja selkä pyöristyy, siirtyvät olkapäät myös eteen. Mitenkähän keuhkojen ja sydämen toimintaympäristön kanssa silloin on?  

Meillä on kuitenkin tasapainorefleksinä halu pitää päätä pystyssä – kasvot pystysuorana sekä sivusta että edestä katsottuna. Kun istuma-asennossa lantio on taakse kallistuneena ja ranka eteen taipuneena niin tällöin korjausliike kasvojen pystyyn saamiseksi tehdään ylimmässä nivelvälissä eli kallon ja ylimmän kaulanikaman välissä. Tämä ns. OA-väli joutuu myös pois vapaasta keskiasennosta ja pidemmän päälle kehittää hyvinkin pahoja liikehäiriöitä.

Myös usein RTG-kuvauksissa löydetty kaularangan oikeneminen on seurausta juuri tästä tavanomaisesta istuma-asennosta.  Se johtuu kaulan lihasten anatomisesta sijainnista kun ne kiinnittyen ylimpiin kylkiluihin kohdistavat kaulanikamiin vetoa muuttuneessa kulmassa.

Paras korjaus tähän niska-hartiaongelmien perussyyhyn on tietysti lantion asennon korjaaminen pystyyn, jolloin koko selän ja rintakehän asento muuttuu. Perussyy niskaongelmiin on suurimmalla osalla ihmisiä edellä mainittu asento liian runsaasti toteutettuna. Tästä johtuu rintarangan liikkeen väheneminen taaksetaivutukseen ja taaksetaivutuskiertoihin. Myös kylkiluiden joustojen vähenemistä niveltymissä selän puolella tapahtuu suhteellisen usein. Ylin niskanivel (OA-väli) lukkiutuu useimmiten niin, että seurauksena ovat päänsäryt, huimaukset, korvaoireilu tai muita pään ja kasvojen alueen oireita.

Perussyyhyn kohdistuva hoito on rangan joustojen palauttaminen, nivellukkojen avaaminen, omaehtoisen rangan mobilisoinnin opettaminen sekä muu asiaan liittyvä hoito. Hieronta on myös hyvä hoito, mutta jos sitä tehdään ainoana hoitona jää perussyy hoitamatta ja tulokset näin ollen lyhytaikaisiksi.

Jotta asia ei niska- ja selkäongelmien suhteen olisi näin yksinkertainen, on ongelmiin joskus syynä jopa kehon sidekudosrakenteiden yleinen rakenneheikkous, joka aiheuttaa nivelsiteiden fixaatiotehtävän heikentymistä ja näin ollen kroonisia ongelmia. Eli syy voi olla myös ihan muualla kuin vain työasennoissa. Kollageeni on sidekudosten rakenneosa ja sen laadusta vastaa osin kilpirauhasen hormonitoiminta. Tämä asia liittyy kuitenkin jo aivan toiseen yhteyteen, josta kerron toisaalla.

Polvinivel

Sama asia taas polven kuin muidenkin nivelten kanssa – nivelrakenteisiin kuuluu useampia erilaisia kudoksia.  Polvinivelen tutkimuksen tulee sisältää muutakin kuin RTG-kuvan ottaminen ja nivelen koukistaminen. Moni elementti nivelen toiminnallisuutta ylläpitävissä kudoksissa voi olla syy nivelen tasapainoisen toiminnan järkkymiseen ja siitä seuraa yleensä kipu.  Tutkimuksessa pois suljetaan luonnollisesti myös mahdolliset nivelkierukkaongelmat, joista paras selvyys saadaan tietysti magneettikuvauksella.

Särkevä polvi on otollinen hoidettava akupunktiolla, mikäli kipujen syy ei ole selvästi rikkonainen kudos kuten esim. nivelkierukan repeämä. 

Yleisiä nivelen kipujen syitä ovat esim. polvilumpiota keskittävän sidekudosrakenteen jumiutuminen, nivelen synkronaatiota hoitavien lihasten jännittyneisyys tai nivelkapselin toimintahäiriö. 

Olkanivel

Olkanivel on kehomme liikkuvin nivel ja sen tuentaa joudutaan näin ollen hoitamaan paljon pehmeillä kudoksilla  - jänteillä ja lihaksilla.  Tämän takia nivelessä ilmenee usein myös näiden kudosten ongelmia.